Tuomari Gösta Müller on tunnetusti herrasmies, ihmisenä outo ja etäinen, mutta voimakas. Puutarhuri Martti Tulus, tuomarin vanhin lapsuudenystävä, voisi kertoa hänestä paljonkin, mutta hän ei puhu

Gösta Müller on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo löytyy kirjaston tiskin takaa. Pari vaikuttaa erityisen yhteensopivalta, hiljaisia ja hienoja ihmisiä molemmat. Mutta jotakin siihen tulee, koska nuori rouva äkkiä mitään selittämättä lähtee miehensä luota ja koko paikkakunnalta. Toinen vaimo, talousopettaja, on kestävämpää rotua.

Tuomari Müller tulee lakimieheksi valmistuttuaan kotikaupunkinsa tärkeimmän pankin johtajaksi. Mutta kun hän ei suostu mukaan kunnallispoliittisiin peleihin, hänet syödään ulos virastaan. Seurakunnan taloustoimistossa hänen virheekseen koituvat kaksi tai kolme hävinnyttä maksutositetta. Ne löytyvät kyllä myöhemmin, mutta silloin Gösta Müller on jo kuollut.

Kertomus alkaa siitä päivästä, jolloin Helsingin Kruununhaassa asuva leskirouva Meeri Müller saa vieraita entiseltä kotipaikaltaan. Kysymys on hänen siellä omistamastaan vähäisestä maa-alueesta, joka ennen ei ole ketään kiinnostanut. Nyt tuo muutaman hehtaarin kokoinen kitukasvuinen nummi on noussut arvoon arvaamattomaan. ”Pojat” ovat piirrelleet siihen suuria suunnitelmia.
Meeri Müller ei myy, kiusallakaan – kaiken sen jälkeen mitä hänen miehelleen on tehty. Mutta tontti on tärkeä, sen järkevä käyttö merkitsee huomattavaa edistystä koko kaupungille.

Alkaa henkien taistelu: suuruudenhullu herraklikki ja ovela, vauras, sisukas vanha nainen. Tuosta kamppailusta ei puutu kyitä, ei katajia, ei kalloja eikä platinaa. Eikä siinä kukaan ole syytön, vaikka siltä näyttäisikin. Uhrit ovat muualla.

Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies on yksi hänen kaikkein komeimmista romaaneistaan. Se on säälimättömän tarkkanäköinen kuvaus nykymaailman järjettömästä menosta, rahan tietä kulkevista ihmisistä. Ja suvusta, jossa isien synnit kostautuvat niin pojille kuin tyttärillekin.